26-vuotiaana olin sairaalassa potilaana, täynnä letkuja ja laitteita, vahvassa lääkityksessä ja lähes tiedottomassa tilassa. Kun valitin kipuja ja huonoa oloa, minulle annettiin jatkuvasti lisää vahvaa kipulääkettä, joka vain huononsi oloani. Parin päivän jälkeen sain sanottua, etten halua lisää kipulääkettä. Jos pystyisin menisin ulos haukkaamaan happea. Happisaturaationi mitattiin ja todellakin olin vailla happea. Sain lisähappea ja nopeasti kivut helpottivat ja olo koheni.
Tämän tapahtuman jälkeen aloin tutustua hengittämiseen uudelleen ja vielä tarkemmin. Olinhan anestesiahoitajana ja lapsuuden uimaharrastuksessa jo aiemminkin opiskellut hengittämisestä paljon, mutta nyt minusta tuntui, että sillä on vielä paljon suurempi merkitys moneen asiaan kuin olin ymmärtänytkään. Opiskelin kivunhoitoa ja siellä tuli esille kuinka tärkeää hengitys on kivun hoidolle. Opiskelin laulua, tanssia ja näyttelijäntyötä ja niissäkin puhuttiin hengittämisestä. Kävin joogassa ja erilaisissa stressittömyys-koulutuksissa ja aina vain oli puhetta hengittämisestä. Terveyden edistämisen koulutuksessa tutustuin myös hengittämiseen ja sen vaikutuksiin ihmiskehossa.
Hengittäminen on kaikille elollisille välttämätöntä, luonnollista ja automaattista, eikä sitä siksi useinkaan tule ajatelleeksi. Aiemmin ihminen on kuitenkin hengittänyt enemmän ja paremmin. Vuosituhansia ihminen hankki elantonsa hengästyen, mutta enää se ei ole välttämätöntä. Nykyään yhä useampi meistä hankkii elantonsa istuen huonossa asennossa, huonossa sisäilmassa ja ainoa hengitysjärjestelmällemme hyväksi oleva teko päivän aikana on tylsän palaverin aiheuttama haukotus.
”Mitä sitten voisin tehdä? Meillä on ainakin töissä niin huono sisäilma ja ulkona on kamalasti saasteita, astmaakin mulla on niin en voi hirveesti lenkkeillä hengästymiseen asti.” Meidän on aina helpompi hakea syyllisiä itsemme ulkopuolelta, syytämme sisäilmaongelmia, ilmastonmuutosta, saasteita ja vaikka mitä, vaikka voisimme monta asiaa ratkaista katsomalla peiliin ja tekemällä itse pieniä muutoksia. Nyt en hae niitä ilmastonmuutokseen vaikuttavia yksilötekoja, enkä edes sitä suurta elämäntaparemonttia, vaan omaan terveyteen vaikuttavia pienen pieniä muutoksia. Hengittämistä, kunnollista ja oikeaa kehoa ruokkivaa ja ravitsevaa hengittämistä!
Kyllä, kehomme joka solu tarvitsee happea! Sydän, verisuonet, lihakset, aivot… Nämä erityisesti vaativat happea! Sinun tehtäväsi on antaa niille sitä. Ja ei, en taas tarkoita, että pitäisi alkaa hengittelemään keinotekoista happea, vaan ihan tavallista hengitysilmaa. Hapen puute on todistetusti yhteydessä moniin sairauksiin, joista nykyihminen kärsii. Sairauksiin, joita ennen ei ollut olemassa kun hengitimme riittävästi. Ilmassa, jota hengitämme on happea vain noin 21% ja sen lisäksi montaa muuta kaasua. Kaikki nämä kaasut ovat vaarallisia liian suurina pitoisuuksina, mutta oikeassa suhteessa ne ovat meille välttämätöntä hengitysilmaa.
”Miten sitten kuuluisi hengittää ja mitä pitäisi tehdä?”. Tästä aiheesta puhun tulevana lauantaina kolme tuntia niille, jotka ovat ilmoittautuneet Porivoinnin hengähdysretkelle. Hengähdysretki järjestetään puhtaan suomalaisen luonnon helmassa klo 14-17. Retkeen kuuluu rentoutumista, kevyttä liikuntaa, tietoa hengittämisestä ja nuotiolla grillattua makkaraa. Uskon, että retki on ensimmäinen askel terveempään hengittämiseen monelle osallistujalle. Jos et vielä ole ilmoittautunut mukaan, mutta kiinnostuit retkestä nyt, niin ota pian yhteyttä, sillä muutama paikka vapautui juuri sairastelujen vuoksi.
Porivointi Ohjelmapalvelu 