Elän ja hengitän

26-vuotiaana olin sairaalassa potilaana, täynnä letkuja ja laitteita, vahvassa lääkityksessä ja lähes tiedottomassa tilassa. Kun valitin kipuja ja huonoa oloa, minulle annettiin jatkuvasti lisää vahvaa kipulääkettä, joka vain huononsi oloani. Parin päivän jälkeen sain sanottua, etten halua lisää kipulääkettä. Jos pystyisin menisin ulos haukkaamaan happea. Happisaturaationi mitattiin ja todellakin olin vailla happea. Sain lisähappea ja nopeasti kivut helpottivat ja olo koheni.

Tämän tapahtuman jälkeen aloin tutustua hengittämiseen uudelleen ja vielä tarkemmin. Olinhan anestesiahoitajana ja lapsuuden uimaharrastuksessa jo aiemminkin opiskellut hengittämisestä paljon, mutta nyt minusta tuntui, että sillä on vielä paljon suurempi merkitys moneen asiaan kuin olin ymmärtänytkään. Opiskelin kivunhoitoa ja siellä tuli esille kuinka tärkeää hengitys on kivun hoidolle. Opiskelin laulua, tanssia ja näyttelijäntyötä ja niissäkin puhuttiin hengittämisestä. Kävin joogassa ja erilaisissa stressittömyys-koulutuksissa ja aina vain oli puhetta hengittämisestä. Terveyden edistämisen koulutuksessa tutustuin myös hengittämiseen ja sen vaikutuksiin ihmiskehossa.

Hengittäminen on kaikille elollisille välttämätöntä, luonnollista ja automaattista, eikä sitä siksi useinkaan tule ajatelleeksi. Aiemmin ihminen on kuitenkin hengittänyt enemmän ja paremmin. Vuosituhansia ihminen hankki elantonsa hengästyen, mutta enää se ei ole välttämätöntä. Nykyään yhä useampi meistä hankkii elantonsa istuen huonossa asennossa, huonossa sisäilmassa ja ainoa hengitysjärjestelmällemme hyväksi oleva teko päivän aikana on tylsän palaverin aiheuttama haukotus.

Kuva Särkänniemen Riemu-ravintolasta

“Mitä sitten voisin tehdä? Meillä on ainakin töissä niin huono sisäilma ja ulkona on kamalasti saasteita, astmaakin mulla on niin en voi hirveesti lenkkeillä hengästymiseen asti.” Meidän on aina helpompi hakea syyllisiä itsemme ulkopuolelta, syytämme sisäilmaongelmia, ilmastonmuutosta, saasteita ja vaikka mitä, vaikka voisimme monta asiaa ratkaista katsomalla peiliin ja tekemällä itse pieniä muutoksia. Nyt en hae niitä ilmastonmuutokseen vaikuttavia yksilötekoja, enkä edes sitä suurta elämäntaparemonttia, vaan omaan terveyteen vaikuttavia pienen pieniä muutoksia. Hengittämistä, kunnollista ja oikeaa kehoa ruokkivaa ja ravitsevaa hengittämistä!

Kyllä, kehomme joka solu tarvitsee happea! Sydän, verisuonet, lihakset, aivot… Nämä erityisesti vaativat happea! Sinun tehtäväsi on antaa niille sitä. Ja ei, en taas tarkoita, että pitäisi alkaa hengittelemään keinotekoista happea, vaan ihan tavallista hengitysilmaa. Hapen puute on todistetusti yhteydessä moniin sairauksiin, joista nykyihminen kärsii. Sairauksiin, joita ennen ei ollut olemassa kun hengitimme riittävästi. Ilmassa, jota hengitämme on happea vain noin 21% ja sen lisäksi montaa muuta kaasua. Kaikki nämä kaasut ovat vaarallisia liian suurina pitoisuuksina, mutta oikeassa suhteessa ne ovat meille välttämätöntä hengitysilmaa. 

“Miten sitten kuuluisi hengittää ja mitä pitäisi tehdä?”. Tästä aiheesta puhun tulevana lauantaina kolme tuntia niille, jotka ovat ilmoittautuneet Porivoinnin hengähdysretkelle. Hengähdysretki järjestetään puhtaan suomalaisen luonnon helmassa klo 14-17. Retkeen kuuluu rentoutumista, kevyttä liikuntaa, tietoa hengittämisestä ja nuotiolla grillattua makkaraa. Uskon, että retki on ensimmäinen askel terveempään hengittämiseen monelle osallistujalle. Jos et vielä ole ilmoittautunut mukaan, mutta kiinnostuit retkestä nyt, niin ota pian yhteyttä, sillä muutama paikka vapautui juuri sairastelujen vuoksi.

Eka ploki kirjotus

Ny olis sit meilläki tämmöne. Mää ole tätä jo mont vuat suunnitellu, mut sit mää ole ajatellu sillai ko kunno porilaise kuuluu et “emmää semmost osaa kirjottaa ja kuka muka sitäki sit jaksais lukee”. Mut kattotaa ny, jos jaksatte lukee ni kertokaa siit mul ni mä tiärä et kannattaaks tätä jatkaa vai antaaks ol sit vaa. Kiäliasuks mää valitti tiätty tää mu äirikiäle eli pori. Sit ko tua mu miäs Veikko teki meil nämä nettisivut ja tämä ploki sivu ni se sano, ettem mää sais pitää plokii, et se pitäis ol “blogi” ko kuulemma jollai Soinil o kans ploki. Mut emmää tiär, jos se sitä Soinii haittaa ni se voi pirauttaa mul tai pistää viästii (050 5733 755) ni jutellaa sit et millai tehrää. Mää osaa kyl sovitel, siit Soinist en tiär konnen tunne miäst lainkaa, lehrest ole jotai lukenu mut ne ny saattaa lehres kirjottaa iha mitä vaa. Minunki sanojani o väännetty lehtikirjotuksis mont kertaa semmosiks et must o tuntunu, et emmää kyl tollai ol voinu sanoo! Mut konnei joka lauset sit viitti ruvet korjailemaankaa.

Mut täs oma ploki kirjottamises mää ole ny sit vissii itte vastuus omist sanoistani, ai kauheet! Ans kattoo millai mu käy. Tarkotus mun ei ole missää kohtaa ottaa minkää näköst kantaa mihinkää poliittisii tai uskonnollisii aiheisii, mut jos mää semmosii eksy ni koittakaa sit huamauttaa. Iha niinko mee ohjelmanumeroissaki ni jos jollekki joskus tulee piruiltuu ni se o porilaisittai pelkkää rakkaut ja yks Maiju sano joskus, et ei tyhmil ihmisil viitti piruil et jos sul piruillaa ni sää voit ottaa se sillai et sua piretää siis aika fiksun. Katos vaa tosa oli taas sana mis o äffä!! Tämä o nimittäi semmone juttu ko me joskus pelattii Veiko kans upwordsii ja sit mul tuli äffä ja mää sanoi ettei suamekiäles ol ko yks sana mis o äffä ja siinäki niit o kaks. Veikko katto mua pitkää ja kysy et “täh?” ni mää jourui sil sit selittämää (Veikko ei ol iha paljasjalkane porilaine) et “Nih, kiraffi!”

Juu mut tua noi tämä ensimmäine ploki-kirjotus o ny sit vaa tämmöst yleist lätinää, niinko kyl varmaa jatkossaki tulee olemaa iha tämmöst ympäripyäreet ajatuksejuaksuu vaa, mut jos teil o joku aihe mist te tykkäisitte mu kirjottava ni kertokaa vaa. Tämä oli ny mu altteregoni Meeri kans yhteistyäs kirjotettu, joskus Meeri voi kirjotel iha ittenäs ja kaikki mee muukki hahmot varmaa käy tääl kirjottelemas josai kohtaa ja sit joskus taas se terveyre-eristämise sairaanhoitaja eko vois ottaa valla ja kirjottaa iha vaiks suameks jonku asiallise kirjotukse terveyrest, tai iha millai tykkäätte, sanokaa ny teki jotai ettem mää tääl vaa yksinäni höpöttel. Mut hei ny toistaseks! Voikaa hyvi! Nih ja se piti viä sanoo, tulkaa Kui Pori voi? -tapahtumaa siä o vaik mitä, meiltäki! Nährää!